Rakas, likainen Itämeri

Updated: 5 days ago

Kirjoittaja Joja Honkala, hamarilainen purjehtija.


Maailman saastuneimpaan merialueeseen kuuluvalla selällä kellui muovipussi. Veneeni kulki sivumyötäistä sen ohitse ja päätimme poimia sen. Keula vastatuuleen, skuutti kireälle, yksi tapittamaan ja osoittamaan kelluvaa pussia, puosuhaka kouraan ja oikeaoppinen mies yli laidan -harjoitus. Vastatuuleen nousemalla muovipussi noukittiin merestä. Yksi roska vähemmän aalloilla, merivirroilla ja jätelautoilla. Vähän vähemmän jauhautunutta mikromuovia kaloille, linnuille ja lopulta myös ihmiselle.


Alle merimailin päässä tästä pienestä ekoteosta on ankkuroituna valtavia tankkerialuksia. Ja niiden takana rannalla raskasta muovi- ja öljyteollisuutta, joidenka tuotantomäärä on enemmän, kuin mitä Suomi näillä länsimaisen leveillä elämäntavoilla kuluttaa. Me elämme tavallaan jatkoajalla, koska nykyinen kulutus tekee maailmasta aivan toisenlaisen paikan, millaisena olemme sen oppineet tuntemaan.

Äkkiseltään käy mielessä, että mitä väliä yhdellä muovipussilla tai septitankin alakautta tyhjennyksellä. Raskasteollisuuden rinnalla se on ihan mitätöntä. Kyllä, mutta kuitenkin välttämätöntä. Satamassa piipahtava tankkerialus ahmaisee vatsaansa toistasataa tonnia raakaöljyä tai siitä saatavia öljyjalosteita. Määrä on järjetön, kun ajattelee että yhdellä tonnilla ajelen henkilöautolla Hamarista Helsinkiin töihin puoli vuotta. Vesillä sitten tuskailen pissadesilitran rehevöittävää vaikutusta.


Epäsuhta on ahdistavaa: septitankkien jätehuoltotyhjennys on keksitty ja siten ihmisperäinen typpilaskeuma on hoidettu pois, mutta fossiiliset diesel-litrat palavat purjeveneeni moottorissa ja ovat todennäköisesti olleet jättitankkerin pohjattomassa ruumassa. Öljyllekin koetetaan keksiä vaihtoehtoa, mutta vaikeata vaikuttaa olevan. Päästöjä on vaikea pienentää, koska olemme sotkeentuneet niiden aiheuttajiin niin pahasti.

Kaikki maailman asiat liittyvät kaikkiin maailman asioihin. Myös ympäristöasiat ovat kietoutuneita toisiinsa ja kaikkeen muuhun. Ilmastonmuutos uhkaa Itämeren ekosysteemiä. Se voi aiheuttaa merenpinnan nousua, joista pahimmat skenaariot uhkaavat Hamarin kylän olemassaoloa. Perustammeko sataman Tornikalliolle?


Ilmastonmuutos on seurausta fossiilisten polttoaineiden polttamisesta, ja muovipussi fossiilisista jalosteista, jotka eivät istu mihinkään ravintoketjuun. Holistisesti ajateltuna muovipussin siivoamisella on vaikutusta myös ilmastonmuutokseen. Asioilla on vain mittakaava. Toinen vaikuttaa enemmän kuin toinen. Se muovipussi on yhden lentomatkan rinnalla mitätöntä, mutta kannattaa kuitenkin poimia, kuten myös jättää se lento tekemättä.


Tylsäähän se voi olla, mutta meillä purjehtijoilla on kuitenkin ihana Itämeri ihan vieressä, jota samoamalla pääsee irti arjesta. Sitä paitsi, täysin uusiutuvalla tuulivoimalla voi purjehtia vaikka maapallon ympäri.

Hamarin purjehtijat osallistuivat itämeripäivään siivoamalla Hamarin rantaa. Suomi ei ole kovinkaan roskainen maa, mutta hätkähdyttävän paljon pikkuroskaa löytyi. Niihin ei tavallisesti edes kiinnitä huomiota. Ne kaikki pikkuroskat: tupakantumpit, karkkipaperit ja muovikääröt olisivat ajan kanssa huuhtoutuneet mereen ja kulkeutuneet siellä ties minne, ehkä jopa lautaselle asti. (Muovin ravintoarvot ja terveysvaikutukset ovat äärimmäisen huonot.)


Jokainen polttamatta jätetty öljylitra ja jokainen muoviroska, joka on pois aalloilta antaa meille ja heille, ketkä tulevat jälkeemme, jatkoaikaa harrastaa myös purjehdusta. Siksi kaikki mahdolliset pienetkin ekoteot kannattaa tehdä. Silloin kannattaa myös muistaa, että toinen ekoteko ei oikeuta toiseen epäekotekoon. Ympäristön kanssa olisi toivottavaa päästä tilanteeseen, jossa roskia ja päästöjä siivotaan enemmän kuin sotketaan. Olemme hiljalleen meremme sotkeneet, hiljaa sen voi myös siivota.

____


Seurassamme kannustamme monenlaisiin keskustelunavauksiin. Blogikirjoitukset ovat jäseniemme ajatuksia eivätkä edusta seuran virallista kantaa.

 

©2020 by Hamarin purjehtijat. Proudly created with Wix.com