top of page

Veden laulu, veden nauru

Otteita kirjasta "Tiedonjano", Esko Valtaoja (2021) (kannattaa lukea).


Kuusikymmentäluvun lopulta alkaen sukeltaja ja merentutkija Jacques Cousteau alkoi kirjoissaan ja televisiosarjoissaan puhua riistokalastuksen vaaroista ja merten suojelun välttämättömyydestä. Meri ei ollut vain valaita, loputtomia kalaparvia ja koralliriuttojen uskomatonta väriloistoa; se oli yhä riistetympi ja saastuneempi äärellinen luonnonvara. Suomenlahden ankeat mutapohjat ovat kaukana noiden tv-sarjojen näkymistä. On paljon todennäköisempää nähdä vedessä ihmisen heittämä jäte kuin kala.


Meidän pitäisi puhua valtamerestä ei meristä, sillä merellä ei ole rajoja - se on yksi. Myös jokaisen kestävän ratkaisun pitää olla globaali, ei paikallinen. Kestävän kehityksen ratkaisujen pitää olla win-win-win ratkaisuja. Hyödyllisiä ihmisille, luonnolle ja taloudelle. Muuten ne jäävät toteutumatta. Valtameren tervehdyttämiseen sijoitettu euro tuottaa noin viiden euron voiton, mutta vain silloin, kun homma hoidetaan koko maailman kattavana yhteistyönä. Tai kääntäen, pahoinvoiva meri aiheuttaa kalastukselle, merenkululle, turismille ja muille lukuisille sektoreille 400 miljardin tappiot vuodessa puhumattakaan ympäristöarvoista, joita ei voida rahallisesti arvioida. Valinnan ei pitäisi olla näillä perustein vaikeaa. Yhteenvetona: merestä saatavan ravinnon hankinnan tulee olla kestävällä pohjalla, merta on käytettävä ilmastonmuutoksen ehkäisijänä, biodiversiteetti-kato on pysäytettävä, valtamerta on tarkasteltava ja vaalittava kokonaisvaltaisesti.


Meri voi olla meille maisema, innoittaja, henkisen voiman lähde.



P.S. Nyt talvella voin suositella lämpimästi merestä nauttimista Netta Tiitisen taidenäyttelyssä Gumbostrand Konst & Formissa.



(Kuva: Netta Tiitinen)

125 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


Post: Blog2_Post
bottom of page