Lotta V on silmäterämme, intohimomme ja rahareikämme. Se on muuttunut hetkellisestä murheenkryynistä mahonginloistoiseen kaunottareen, joka pyrkii lähtöviivalle kisakuntoisena täyteen komeuteensa varusteltuna ensi kesäksi. Kirjoitan kirjoitusta itseni, Niilon, Pauliinan ja Pertun puolesta; täysin omin sanoin, mitään sensuroimatta, yhtään sanamuotoa muuttamatta. Se ehkä on hyvä asia tai sitten ei – kuuluu yleensä perästä päin.
Vain parasta aatelisille
1944 elettiin Suomessa sodan jälkimaininkien aikaa, mutta Ruotsissa veneenrakennuksen kultakausi kukoisti ja oli parhaassa loistossaan. Lotta V on insinööri Roy Schermannin tarkkaa käsialaa ja tämä oli hänen neljäs vitosensa. Muut vitosista, eli int5m -veneistä oli tehty tai tultaisiin tekemään Göteborgissa, mutta tämän veneen tilaajalle kelpasi vain paras. Veneen tilaaja oli kuuluisan medialehden johtaja Albert Bonnier Jr. ja hän halusi veneen rakennettavan yhdellä Ruotsin tunnetuimmista telakoista; Ab Neglingevarvetin Saltsjöbadenissa.
Veneen suunnittelu ja valmistus oli siis parasta mitä oli tarjolla ja tilaaja oli aatelinen.
Miten tällainen entisajan olympia-ilmestys on päätynyt Porvoon Hamariin neljän puolivarattoman purjehdusintoisen maakarin hoiviin? No, tilanteeseen on vaikuttanut useampi tekijä. Tarkemman sattumusten sarjan voit lukea Itäväylän artikkelista.
Vajaassa kahdeksassa kymmenessä vuodessa ajat ovat tietysti muuttuneet ja veneiden arvot ovat tippuneet sekä niiden arvostus on vaihtelevaa. Veneet alkavat olla vanhoja ja niiden ylläpitäminen vaatii ehdotonta pieteettiä ja intohimoa aihetta kohtaan. Tietysti vieläkin on ihmisryhmittymiä, jotka vaalivat näitä “vanhan kansan” arvostamia perinnearvoja, mutta ryhmittymät ovat supistuneet koko kansan ihannoinnista marginaaliryhmiin. Tai ehkä ihmiset arvostavat veneitä, mutta tekemisen into on hiipunut. Kuitenkin veneitä on vielä parikymmentä pelikunnossa ja meidän Lotta V on yksi niistä.
Lotta V tulee jälleen kisaamaan
Int5m -veneillä aktiivikisataan ja suurin osa kilpailuista purjehditaan Helsingissä, jonne ei tietysti Porvoosta ole kovinkaan pitkä matka. Useasti etenkin aloittelevien purjehtijoiden keskuudessa sana “purjehduskilpailu” jo itsessään nostaa riman korkealle, mutta todellisuudessa ei tätä sanaa tulisi pelätä. Kun on tehnyt valmistavat harjoittelut ja perehtymiset kilpailusääntöjen ja purjehdustoimintojen maailmaan, voi kilpailuihin osallistua siinä missä muutkin.
Kilpailut ovat ainoa paikka, missä oikeasti oppii purjehtimaan. Siellä et voi voi valita suuntaasi parhaimpien tuulien ja virtausten mukaan, vaan suuntasi ja purjehdusreittisi määräytyy radan mukaan. Se on kehittävää - on vastatuuliosuuksia, sivutuulta sekä myötätuulta, ja kaikkiin näihin löytyy omat trimmaustavat purjeiden parhaaseen toimivuuteen. Kilpailut ovat myös pitkälti yhdessä toimimista sekä samojen arvojen vaalimista - siellä on hyvä olla. Kannustan siis kaikkia purjehtijoita osallistumaan kilpailuihin, olit sitten juuri purjeveneen ostanut tai kokeneempi seilori.
Miksi Hamarin purjehtijat?
Yhteisöllisyyttä löysimme Hamarin rannoilta hyvien ihmisten ja mielenkiintoa herättävien tarinoiden lomasta. Tämä tapahtui puolivahingossa tai sitten hienovaraisesti jalkaa oven väliin työntäen.
Hamarin puissa havisee meriromantiikan kaipuu ja siellä asuvat ihmiset ovat taivaanrannanmaalareita, jotka konkretisoivat haaveitaan. Siellä oli inspiroivaa aloittaa purjehdusharrastusta: meitä autettiin, meidät otettiin mukaan ja meitä arvostettiin. Olin tilanteesta otettu ja hurahdin täysin.
Kävipä myös niin, että tämän puolirailakkaan, haaveilevan ja inspiroivan ihmisryhmittymän ympärille perustettiin seura nimeltä Hamarin purjehtijat, joka perustuu ja pohjautuu pitkälti näihin merellisiin ja aatteellisiin arvoihin. Lotta V miehistöineen liittyi seuraan heti alkuvaiheessa ja purjehti jo tämän kesän harjoituspurjehduksia Hamarin purjehtijoiden perälipun alla.
On hyvä tunne kantaa sellaisen seuran lippua, jossa vallitsee hyvä henki – sillä tämä henkevyys ei ole itsestäänselvyys. Useilla seuroilla tulee liityttäessä jäsenlasku postilaatikkoon ja sen jälkeen on melkoisen hiljaista. Hamarin purjehtijoilla tunsimme itsemme oikeasti tervetulleiksi; on paljon yhteisöllisiä tapahtumia, mukavia kanssapurjehtijoita sekä ihmisläheistä viestintää. Koen tämän hyväksi paikaksi jatkaa purjehdusharrastusta.
Lotta V:n tulevia seikkailuja voit seurata Instagram-tilillämme, blogissamme ja satunnaisesti täällä Hamarin Purjehtijoiden sivustolla.
____
Seurassamme kannustamme monenlaisiin keskustelunavauksiin. Blogikirjoitukset ovat jäseniemme ajatuksia eivätkä edusta seuran virallista kantaa