Reginapäivän kaudenavajaiset 2026

Kommodorin puhe

Arvoisat juhlavieraat

Historiattomuus ei ensikäteen kuulosta positiiviselta adjektiivilta. Historiattomat kansat, organisaatiot ja ihmiset ovat tuuliajolla maailmanmenon aallokossa. Ilman tietoa siitä mistä olemme tulleet, mitkä tapahtumat ovat meidät muovanneet ja mitkä kollektiiviset tai henkilökohtaiset kokemukset ohjaavat tunteitamme ja ajatuksiamme, on mahdotonta tuntea omat rakennuspalikkansa ja rakentaa tulevaisuutta.

Meillä kaikilla on historiamme. Osalla sukupolvien mittainen, suusta toiseen siirtynyt, verenkiertoon imeytynyt. Siihen historiaan tukeutuen rakennamme identiteettimme ja arvomme.

Myös yhteisöillä on oma historiasta ammentava identiteettinsä. Hamarin identiteetti on työläinen: merenkulusta, laivanrakennuksesta, kalastuksesta ja kovasta sahatyöstä ohuen leipänsä kerännyt sekalainen seurakunta, joka ymmärsi, että ilman naapuria ei työläinen pärjää. Lea Nevanlinnan 90-luvun loppupuolella haastattelemien kyläläisten kertomusten pohjalta kirjoitetuissa Hamari-kirjoissa kerrotaan, miten parakkiasumusten ovet olivat auki, tavaroita ja ruokatarpeita lainattiin, naapuria autettiin. Työ oli kovaa, mutta elämä onnellista ja yhteisöä arvostettiin. Saman kylän hengen voi edelleen aistia paikallisten turinahetkistä kylän kujilla, telakan kulmilla ja jaetuissa pöydissä. Hamarilaiset ovat ylpeitä historiastaan ja se tekee Hamarista lähiön sijasta kylän.

Siirrytään vesille. Vanhimpien pursiseurojen historia ulottuu 1800-luvun puoliväliin, autonomian aikaan, jolloin järjestäytymistä ei Venäjän puolelta katsottu suotuisasti. Silti 1856 perustetun Segelföreningen i Björneborgin vanavedessä perustettiin Nyländska jaktklubben, Airisto Segelsällskap ja pikkuhiljaa jokainen rannikkokaupunki sai oman pursiseuransa tai useamman.

Porvoon yhdeksästä veneseurasta jokainen on Hamarin purjehtijoita historiallisempi. BSS on perustettu 1906. BNK 1958 ja vuonna 1975 perustettu Porvoon Kipparitkin on jo tukevasti keski-ikäinen. Osasta on jo kirjoitettu historiikkejä ja vitriinikaappien pokaalien hopea on jo satojen käsien kosketuksesta tummennut.

Historiattomuus voidaan kuitenkin hetkellisesti kääntää vahvuudeksi. Historia tuo mukanaan painolastia. "Näin on aina tehty" ja "Ei tuo toiminut viimeksikään"-kaltaisia lauseita ei voida käyttää tukehduttamaan tekemisen intoa ja innovaatioita. Mikään ei kahlitse aiemmin tehtyyn ja tapahtuneeseen, joten voimme itse määrittää keitä olemme, mitä teemme ja mitä ja ketä varten.

Tämä on Hamarin purjehtijoiden ydintä: tahto tehdä asioita ei siksi, että niin on aina tehty, vaan siksi, koska se on merkityksellistä, palkitsevaa, hauskaa tai kaikkea edellä mainittua.

Pikkuhiljaa ja hieman huomaamattamme rakennamme kuitenkin oman historiamme. Parhaat tapahtumat saavuttavat kiinteähkön muodon, vanhojen kilpailujen tuloksia muistellaan, saarinuotioilla kerrotaan tarinoita HaPun alkuvuosilta. Meistä jokainen on luomassa historiaa, joka kenties joskus kirjataan HaPun 100-vuotishistoriikkiin.

Hamarissa veistetyn Regina-kuunarin laskupäivänä samanaikaisesti kunnioitamme ja rakennamme historiaa.

Tänä vuonna syntyy myös uusi traditio. Nimimerkin "Parantumaton esteetikko" taakse piiloutuva tuntematon mesenaatti on lahjoittanut seuralle hopeapokaalin nimeltä "Hamarin kukkanen".  Hamarin kukkanen on pyöreällä mahonkialustalla seisova kukan mallinen pieni hopeamalja vuodelta 1941.

Kiertopalkinto luovutetaan vuodeksi kerrallaan Hamarin Purjehtijat ry:n lipun alla purjehtivalle veneelle, jonka katsotaan olevan poikkeuksellisen kaunis ja hyvin pidetty lajityyppinsä edustaja. Palkinto voidaan myös jakaa veneelle, jonka normaaleja ylläpitohuoltotoimenpiteitä merkittävästi laajemmat kunnostustyöt ovat kyseisenä vuonna valmistuneet ja veneen katsotaan puhjenneen uudelleen kukkaan.

Palkinnon saajan päättävät HaPun katsastushenkilöt, ja kiertopalkinnon saaja julistetaan kauden päätösjuhlassa.

Haluan kommodorin roolissa, koko hallitusta edustaen kiittää Parantumatonta esteetikkoa tästä erittäin tervetulleesta, pitkälle mietitystä panostuksesta seuramme tulevaan historiaan ja traditioihin.

Kiitos myös kaikille paikalla olijoille, hyvää Reginapäivää ja hyvää hinkkausta Hamarin kukka silmissä. Skål!

Hamarin purjehtijat juhlistavat kauden avajaisia vuosittain viimeisen suuren Hamarissa rakennetun moottorikuunarin, Gösta Kyntzellin (1882–1961) suunnitteleman Reginan vesillelaskun (25.5.1919) hengessä. Juhlien avauspuheen piti kommodori Milla Jokisaari.